Joulukalenteri, luukku 24: Hyvää Joulua!

Teksti: Siiri, Katja, Milla, Jennileena

Kuvat: Katja

Joulu on vihdoin täällä! Kokosimme muutaman tarinan tavoistamme viettää joulua ennen kun lähdemme tätä kauan odotettua juhlaa viettämään. Toivotamme kaikille lukijoille hyvää joulua!

Siiri

Meillä aatto alkaa aina joulupuurolla ja lastenohjelmilla. Sitten hiljalleen valmistaudumme viettämään joulua yhdessä muiden sukulaisten kanssa. Kokoonnumme vuorotellen jollekkin sukulaiselleni syömään, katsomaan jouluelokuvia, juttelemaan, pelaamaan ja viettämään aikaa  yhdessä. Tietenkin iltaan kuuluu myös lahjat, aattoillan sauna ja hautausmaalla käynti. Lasten ilo on se paras osuus aatossa. Ensimmäistä kertaa tänä vuonna esikoiseni ymmärtää jo jotakin lahjoista ja hänen innostustaan odotan malttamattomana! Kävimmekin eilen sytyttämässä lyhtyihin kynttilät, jotta tontut näkevät tuoda lahjoja. Jännittävää!

Katja

Meidän aatto on hyvin perinteinen. Aamu alkaa riisipuurolla (paitsi jos unohtaa kauppaan niin puuroriisin kuin maidonkin, kuten meillä kävi) sekä aamusaunalla ja illan vietämme vanhempieni luona kinkkua syöden, joululauluja kuunnellen, pelejä pelaten ja lahjoja avaten, suklaaövereitä unohtamatta. Tänä vuonna onkin tiedossa jotain hieman perinteistä poikkeavaa jouluumme, nimittäin joulupukin vierailu! Edellisestä kerrasta onkin vierähtänyt varmaan jo viitisentoista vuotta. Lapsi on tästä aivan riemuissaan ja vielä tällä hetkellä sitä mieltä, että aikoo laulaa pukille. Saa nähdä viekö ujostelu kuitenkin voiton ja joutuuko äiti tai mummo hoitamaan laulupuolen. Pääasia että tämänkin joulun saan viettää niiden minulle tärkeimpien ihmisten kanssa, kuten jokaisen edeltävänkin joulun. Siitähän tässä kaikessa on kyse. 

Milla

Herään aina aattoaamuna aikaisin, kun en millään malta enää nukkua. Tänä jouluna on onneksi vauva seurana. Hän ihmettelee vuoroin läppäriä, omia varpaitaan ja kuorsaavaa isäänsä.

Vaihdetaan miehen kanssa toisillemme ostamat lahjat jo kotona. Valehtelisin jos väittäisin etten enää aikuisiällä niin lahjoista välitä. Rakastan pakettien avaamista!

Pakataan auto kahden päivän reissuun ja suunnataan Naantalin omaan joulurauhan julistukseen, jonka jälkeen glögille tätini luokse siihen lähelle. Sinne kokoonnumme isommalla sukulaisporukalla sitten joulupäivänä syömään jouluruuan tähteitä.

Aaton vietämme veljeni luona, jossa saunomme, syömme pitkän kaavan mukaan ja pelailemme rennosti. Pukukoodina on pyjamahousut. Jouluhulinat jatkuu tapaninpäivään asti, joten kaikki läheiset tulee nähtyä ja jouluruokaa tule varmasti syötyä kylliksi.

Jennileena

Meidän(kin) jouluaatto on aika perinteinen. Nostan esiin itselleni tärkeimmät asiat, koska muuten osuuteni olisi kolmen päivityksen mittainen.

Jouluaatto on ehdottomasti lempipäiväni vuodesta. Olen aina viettänyt sen vanhempieni luona, jonne myös siskoni tulee perheineen. Lapsuudessani päivä alkoi joulukuusen koristelulla, mutta viime vuosina olemme antaneet sitten kunnian äidilleni, jotta hän saisi sen "sisustaa" mieleisekseen. Joulupuuro kuuluu jouluaamuun ja äitini usein tuppaa piilottamaan jokaisen lautaselle mantelin, ettei Jennileena 29v ala itkemään ja kiukuttelemaan. Olen aina vaan tolkuttoman huono häviäjä, taitaa perheeni sen tietää. Tästä syystä meillä ei pelata pelejä jouluisin tai muulloinkaan. Koska kukaan ei jaksa kolmekymppistä, joka käyttäytyy kuin kolmevuotias. Seuraavaksi on koittanut aina joulupukin kuumalinja (tai sen pilkkaaminen), ja yhdessä Lumiukon katsomiseen ja joulurauhan julistukseen. Tämän jälkeen vasta alkaa syöminen. Eli kattaus numerot 1-6, eli alkuruuat. Koska äitini on kova laittamaan (hyvää) ruokaa. Syömisen  jälkeen on joulusaunaan rauhoittuminen. Jonka jälkeen syödään sitten lisää, ne varsinaiset kinkut ja laatikot. Tämän aikana usein on joulupukki käynyt jättämässä lahjat niin hiljaa portaiden alle, ettei kukaan ole sitä huomannut. Se sniikki vanha ukko. Sitten availlaankin jo paketteja hullunkiilto silmissä. Aina odottelen Samu Sirkan joulutervehdystä, ja huomaan iltayhdeksältä missanneeni sen jälleen. Sitten voikin syödä taas lisää.

Tämän vuoden jouluaatto onkin erilainen jo senkin vuoksi, että juhlassamme on uusi pieni ihana jäsen. (Joka varmaan voittaa vuoden joulupakettisaldon.) Ja koska kaikki ovat ihan poikki häiden järkkäämisen jälkeen, joten tänä vuonna syömme hääjuhlan rippeitä yhdellä kattauksella. Ja toivottavasti emme tänäkin vuonna missaa sen vanhan ukon vierailua.