Minun mielipiteeni sinun mielipiteestäsi

Teksti: Karoliina Teerikorpi

Kuvat: Pixabay

Kyllä te (etenkin kaikki Facebookissa olevat) sen tiedätte. Koski keskustelu sitten mitä tahansa, siis ihan mitä tahansa, on jollain asiaa heikosti sivuava pikku mielipide, joka on pakko tulla livauttamaan ilmoille. Hienovaraisesti kuin lumipallo takaraivoon, mäjähtää tuo mielipide keskelle keskustelua. Siinä se nyt on, kaikki katsovat. Osa epäuskoisina, osa huvittuneina, osa ärsyyntyneinä. Alkaa kiivas sanojen vaihto. "Mitä selität urpo?" Joku kysyy ystävällisesti. "Ööö...? Niin?" Sanoo toinen maailman epätöykeimmillä tarkoitusperillä.

"TÄMÄ ON MINUN MIELIPIDE!"

Ja yleisö hiljenee ja taputtaa! VAU!!! Jatka vain, me ei tajuttu, että se on sinun mielipiteesi.

Sehän on sinun mielipiteesi. Sinun ihan ikioma mielipiteesi. Oikeastihan tuo fakta oli varmasti kaikille jo siinä vaiheessa sanomattakin selvää, kun sen näppäimistöltäsi heitit keskelle keskustelua. Se, mikä kaikkia kiinnostaa on MIKSI mielipiteesi on yhtäkkiä paikassa, jonne se ei kuulu.

Luin juuri keskustelua vauvojen kosteuspyyhkeistä. Osan mielestä käteviä hätäapuja reissussa, osan mielestä tikittäviä kemikaalipommeja. Minä en juurikaan kyseistä tuotetta käytä, joten en ota kantaa kumpi näistä tuote on. Ehkä molempia, harvoin käytettynä tuskin kuitenkaan kuolemaksi. En tiedä. Se mitä tiedän on, ettei keskustelu alun alkaenkaan koskenut aiheetta MITÄ KOSTEUSPYYHKEET OVAT JA PIDÄTKÖ NIISTÄ. Ei. Keskustelu koski viallista kosteuspyyhe-erää ja joku kysyi, tietääkö mihin ja miten pakattuina pyyhkeet voi palauttaa. Tämän hyvin asiallisesti kysytyn (oikeasti, ei sarkasmia tässä) kysymyksen alle ilmestyi jonkun naisen yksinpuhelu siitä, miten ei ole vesihanan voittanutta mitä tulee vauvan pepun puhdistukseen. Hänen lapselleen ei peppupyyhkeet kuulemma sovi, menee iho rikki. Kysyjä vastasi hyvin asiallisesti ja toivoi varmaan paluuta alkuperäiseen aiheeseen. Mutta se ei sopinut, perustelu kuului "tämä on minun mielipide".

Luin toistakin keskustelua. Siinä oli kuva lapsesta, joka nukkui hauskassa paikassa ja keskustelun aloittajaa kiinnosti muut hauskoissa paikoissa nukkuneet lapset. Erästä keskusteluun saapunutta kiinnosti ja hänen oli pakko kysyä (tiedättehän, se pakko, kun on vaan pakko tulla sotkeutumaan asioihin vaikka kukaan ei kutsunut) että miksi lapsi on niin omituisessa asennossa. En tiedä mitä hän odotti vastaukseksi? Aplodeja kun kysyi sen mitä kaikki kuitenkin ajattelivat (tai eivät..) vai tunnustuksen, että oikeasti lapsi on vakavasti sairas mutta sen sijaan, että häntä hoidetaan, hänestä otetaan kivoja kuvia nettiin. Kysyjän mielestä lapsi oli oudossa asennossa säikähdykseen asti.

Ja tätähän ei tapahdu vain netissä, kyllä niitä mielipiteitä osataan livenäkin pakkotarjoilla.

Minun mielipiteeni sen sijaan on, että mielipide väärässä paikassa on kuin käsi housuissa julkisella paikalla. Osa katsoo epäuskoisena, osa huvittuu, osa ärsyyntyy.

Kaikilla on oikeus ilmaista itseään. Kaikilla on oikeus keskustella. Älkää myöskään ymmärtäkö minua väärin, että minulla olisi jotain vastaan keskusteluja, jossa mielipiteet sinkoilevat. Minä rakastan oikein vauhdikasta mielipidekeskustelua sanavalmiiden ihmisten kesken mutta sille on aika ja paikka. Se, mikä minua häiritsee on ihmisten tarve tulla tunkemaan mielipidettä KAIKKIALLE. Epätoivottua mielipidettä tyrkytetään kuin flyeria kadulla ja kun kukaan ei sitä ota vapaaehtoisesti, aletaan sitä iskeä ihmisten kouraan väkisin. Ennen kuin huomaat, siinä se räikeä asia on. Et halunnut sitä, et varsinkaan pyytänyt sitä, mutta nyt olet jumissa sen kanssa ja alat katseellasi etsiä roskista, jonne asian voi laittaa. Samalla tavalla käy mielipiteille, joita ei pyydetty. Ne halutaan vain äkkiä pois. Miksi se pitää siis tulla antamaan alun alkaenkaan? Ketään ei kiinnosta. Sinulla on oikeus se sanoa, mutta kukaan ei sitä tahdo kuulla. Eikö sen silloin voi jättää sanomatta? Ilmeisesti ei voi ja se ihmetyttää minua. Ajattelen asian niin, että kulkiessani sitten kadulla tai internetissä, edustan itseäni ja haluan tietysti edustaa itseäni mahdollisimman hyvin. Muiden kivasti kohteleminen ja asialliset keskustelutaidot auttavat siinä, että minä annan minusta mahdollisimman hyvän kuvan. En elä täällä muiden hyväksyntää hakien, mutta minusta on kiva käyttäytyä kivasti. Siitä tulee minulle hyvä mieli. Kaikilla ei ehkä ole näin. Joillekin onnellisuus on sitten varmaan sitä, että saa aina sanoa mitä haluaa, missä haluaa.

Kuka minä olen ketään missään asiassa kieltämään tai keneltäkään avaimia onneen viemään pois. MUTTA HEI, tämä kaikki edellä mainittu on vain minun mielipide.

Tiedän myös hyvin sen, ettei tämä teksti muuta mitään mutta jos edes yksi teistä siellä nyökytteli tälle hyväksyvästi, olen tyytyväinen.

Peace out!

<3:lla Karoliina