Joulukalenteri, luukku 21: Parhaat joululaulut

Teksti: Henna, Siiri, Milla, Katja, Ida, Karoliina

Kuvat: Katja

Joululaulut ovat olennainen osa monien joulun aikaa. Ne herättelevät joulumieltä, ja pitävät sitä yllä. Ne valmistelevat meitä jouluun. Ne herkistävät, ilahduttavat, ne itkettävät ja naurattavat. 

Me halusimme jakaa kanssanne meille ne kaikkein tärkeimmät joululaulut. 

Henna: Tulkoon joulu

"Niityllä lunta, hiljaiset kadut

taakse jo jäänyt on syksyn lohduttomuus

Muistojen virta, lapsuuden sadut

sanoma joulun on uusi mahdollisuus."

Muistan ikuisesti sen tunteen kun kuulin tämän kappaleen ekaa kertaa. Olin pikkusiskoni musiikkiluokan joulukonsertissa kirkossa ja heti ensimmäisestä soinnusta lähtien olin kananlihalla. Jo laulun pariin ekaan lauseeseen kiteytyy se mistä minun mielestäni koko joulussa on kyse. Jouluun päättyy syksyn harmaus ja koko mennyt vuosi. Heti joulun jälkeen aletaan odottamaan uutta tulevaa vuotta ja sen mukanaan tuomia mahdollisuuksia.

Laulu kertoo minusta hyvin myös sen mikä joulussa on ainakin minulle itselleni se oleellisin osuus. Ei lahjat eikä koristeet vaan yhdessä oleminen kaikkien rakkaiden ihmisten kanssa.

"Tulkoon rakkaus ihmisrintaan, silloin joulu luonamme on."

Siiri: Varpunen jouluaamuna

"En mä ole, lapseni, lintu tästä maasta, 

olen pieni veljesi, tulin taivahasta."

Minulle tärkein, rakkain ja lohduttavin joululaulu on ehdottomasti Varpunen jouluaamuna. Se on kaunis niin melodialtaan kuin sanoiltaan. Vaikka kappale jokaiselle soittokerrallaan herkistää ja itkettää, tuo se kuitenkin minulle lohtua ikuisen surun keskelle. Kuuntelen sen jokaisena jouluna satoja kertoja, enkä kyllästy siihen ikinä. Sanoma on niin kaunis ja tuntuu, että sen viesti on tarkoitettu juuri minulle. Haluan uskoa, että se kaikki hyvä, mitä teen, on jokin viesti jo pois nukkuneelle pikkuveljelleni.

"Siemenen pienoisen, jonka annoit köyhällen,

pieni sai sun veljesi enkeleitten maasta." 

Milla: Tonttu

"Vaiti metsä on alla jään
kaikki elämä makaa
Koski kuohuvi yksinään
humuten metsän takaa."

Tunnelmallinen, muttei liian harras. Mystinen ja satumainen. Tuo hyvän mielen ollen samalla todella kaihoisa. Tätä kuunnellessa tuntee pakkasen ja lumen natinan, mutta sisällä on lämmin.

"Ääneti kuu käy laskemaan,
puissa lunta on valkeanaan
Kattojen päällä on lunta.
Tonttu ei vaan saa unta."





Katja: Enkelikello 

"Tarttuu lumi asfalttiin ja katuun autioon jää kiireet, taas aattoilta on"

Mun lemppari joululaulu on Enkelikello. En oikein edes tiedä miksi, mun mielestä se on vaan tosi kaunis kappale niin melodialtaan, kuin sanoiltaakin ja aina sen soidessa radiossa pysähdyn sitä kuuntelemaan. Tätä on tullut laulettua myös kouluaikana joulukonserteissa monta kertaa ja onhan siinä vaan oma fiiliksensä päästä laulamaan sitä monien kymmenien ihmisten kanssa. Niin hassua kun se onkin, niin en ole löytänyt tästä kappaleesta vielä ensimmäistäkään versioita, joka olisi minun korviini yhtä hyvä kuin se meidän kuoron laulama, haha!

"Joulun rauhaa soittaa saavat kellot enkelten joulun rauhaa julistaa tuo ääni tiukujen palaan taas mä muistoissani aikaan lapsuuden,
joulun sanomaa soi kello enkelten"

Ida: Me käymme joulun viettohon Olen erityisesti tänä jouluna havahtunut pohtimaan joululaulujen minussa saamaa reaktiota. Joululaulut saavat valtavan tunnepurkauksen aikaan ja useimmiten en saa pidäteltyä itkua. Tietynlaiset rallatukset eivät itketä mutta kaikki nämä mahtipontisemmat kyllä. Olen tullut siihen tulokseen, että itkuherkkyys juontaa juurensa lapsuuden jouluista. Meillä oli äitini ja siskoni kanssa tapana käydä laulamassa kirkossa Kauneimpia joululauluja. Perinne jatkui aikuisuuteen saakka mutta nyt viime jouluina en ole päässyt osallistumaan. Minulle on jäänyt lapsuuden ja nuoruuden Kauneimmista joululauluista vahva muistikuva, jossa tiettyjen laulujen kohdalla äitini itkee, eikä joko pysty laulamaan tai ei halua laulaa. Muistan itkeneeni monesti itsekin. Tämä muistikuva saa minut yhäkin itkemään ja hieman jopa alakuloiseksi tiettyjen laulujen kohdalla. Me käymme joulun viettohon laulussa lauletaan ”Suun ruoka, juoma, meno muu, Laps' hankeen hukkuu, unhoittuu” on kohta, jota äitini ei koskaan laulanut ja muistan ne lukuisat kerrat kun huomasin kyyneleet vierimässä hänen kauniita poskiaan pitkin. Olen ruvennut miettimään, siirränkö minä nyt tämän äitini tavan myös omille lapsilleni. Näkevätkö lapseni minut itkemässä joululauluja? Luultavasti kyllä. Tietynlaisia tunteita on niin vaikea hallita ja miksi pitäisi?

Karoliina: O Holy Night

"Led by the light of Faith serenely beaming

With glowing hearts by His cradle we stand
So led by light of a star sweetly gleaming
Here come the wise men from Orient land
The King of Kings lay thus in lowly manger

In all our trials born to be our friend"

Osa joululauluista on minulle sanoman ja sanojen takia tärkeitä ja rakkaita. Sitten on joululauluja, joiden sävel on niin kaunis, että sanat jäävät hivenen verran sävelen varjoon. Tämä kappale on minulle sellainen. Sanatkin ovat todella kauniit mutta sävel on vielä kauniimpi. Tämä laulu kun kajahtaa ilmoille, kylmät väreet risteilevät selkäpiitäni pitkin ja jostain syystä mua alkaa melkein itkettämään. Jotain niin isoa ja mieltä hellivää tässä laulussa on.