Joulukalenteri, luukku 20: joulu ennen ja joulu nyt

Teksti: Henna

Kuvat: Henna

Ennen lapsia minulle ei ollut tärkeää laittaa joulua kotiin. Tuntui jotenkin höhlältä laittaa joulukuusi kahta aikuista varten tai muutenkaan panostaa koko touhuun, emmehän edes olleet kotona aattona. Minulle riitti aivan hyvin se, että joulufiiliksen sai kaikkialta muualta. Myöskään joulun odotus ei tuntunut kummoiselta. Aattoa alkoi odottaa vasta pari päivää ennen H-hetkeä. Olen aina rakastanut joulua mutta aiemmin en juurikaan tuonut sitä esille.

Viivi oli 4kk ensimmäisenä joulunaan. Silloinkin ajatus tuntui vähän vieraalta mutta kuinkas ollakaan kun koitti toinen joulu! Haettiin metsästä ihan aito, ikioma kuusi. Hankittiin jokaiselle oma joulukalenteri. Leivottiin ja koristeltiin pipareita. Yhtäkkiä kuusen koristelu, leipominen sun muu tuntuivat paljon mielekkäämmältä ja tärkeältä. Joulufiilis iski minuun aivan uudella tavalla. 

Nyt meillä on jääkaapin ovessa Viivin askartelema poro, ikkunassa yhdessä askarreltuja lumihiutaleita ja olohuoneen hyllyllä istuu koristetonttu. Joulua alettiin odottaa heti kun lelulehdet tippuivat postilaatikkoon ja joulukalenterit ilmestyivät kauppojen hyllyille. Joulusta, poroista ja lahjoista on keskusteltu valehtelematta joka päivä viimeisen 20 päivän ajan. Keitin toissailtana ekaa kertaa elämässäni riisipuuron, ihan vaan joulutunnelman takia.

Tänä vuonna meillä ei ole kuusta koska haluamme säästää kaikkien hermoja. Ensi vuonna Eevikin on jo niin iso, että ehkä kuusi ja koristeet saavat olla rauhassa paikallaan.  Sen sijaan olemme leiponeet yhdessä pipareita ja torttuja, askarrelleet taikataikinasta kuusen koristeita (lahjaksi) ja kuunnelleet lapsuudestani tuttuja joululauluja. Nämä pienet asiat saattavat tuntua meistä aikuisista mitättömiltä mutta toivon, että juuri tämän kaltaisia asioita lapsemme tulevat muistamaan. Ei niinkään materiaa vaan yhdessä tekemistä ja puuhastelua.

Joulu on silläkin tavalla nykyään erilainen, että nyt meillä on vastuu omien lastemme muistoista. Toivon, että he muistavat lapsuuden jouluistaan saman kun minä omistani; kutkuttavan odotuksen ja jännityksen sekä onnellisuuden tunteen. Emme aio repiä stressiä siitä, että varta vasten järjestäisimme jouluun jotain äksöniä. Olisin onnellinen jos meille muodostuisi omana pienenä perheenä meidän omat traditiomme joita sitten jossain määrin noudattaisimme jokaisena tulevana jouluna. 

Onko sinun / teidän joulut muuttuneet lasten myötä? :)

- Henna