Vieraskynä: Erilainen matka

Teksti: Mio

Piirrustukset: Mio


Blogissamme tullaan näkemään myös vieraskynätekstejä, jolloin kirjoittaja on joku muu kuin meidän vakiokirjoittajamme. Tässä ensimmäinen vieraskynä vierailijamme, Mio!

Miltä tuntuu olla jotain, mistä suuri osa kaikista muista ei ole edes kuullut? Miltä tuntuu olla jotain, mitä moni ei edes tunnista olemassa olevaksi asiaksi? Miltä tuntuu olla jotain, joka ei kuulu monien ihmisten maailmankuvaan, siihen binääriin (binääri = kaksijakoinen sukupuolikäsitys) joka on jokaiselle opetettu jo syntymästä saakka? 

Jokaisella on elämänsä aikana monia eri matkoja, unelmia, saavutuksia, ristiriitoja… Ristiriitoja voi olla laidasta laitaan, mutta keskityn niistä kaikista nyt yhteen, nimittäin omassa päässä tapahtuvasta erimielisyydestä, oman identiteetin etsimisestä. Kaikkien ei sitä paljon tarvitse miettiä, mutta varmasti monille on tuttu oman paikan tutkiskelu ja uusien tyylien etsiminen esimerkiksi yläasteen aikana. Joillekin taas on alusta asti ihan selkeä homma, että mitä on ja oman identiteettinsä jako johonkin lokeroon (tai lokeroihin) on helppoa. Sitten on meitä, joiden tutkimusmatka oman mielen sisään kesti, tai kestää vuosia ja taas vuosia. Identiteetin löytämistä on estänyt rajallinen tieto, ymmärtämättömyys omista tunteista ja ehkä jopa pelko. 

Oma matkani on kestänyt nyt monia vuosia, mutta henkinen ristiriita vahvistui parin viime vuoden sisään. Ymmärtämättömyys ahdisti, itketti ja turhautti. Mikään ei tuntunut oikealta, tunteiden ymmärtämisestä ei tullut mitään ja kaiken päälle vielä koulu painosti ikuisesti lisääntyvillä tehtävillä. Kaiken yhdistelmä ei tuonut mukana mitään hyvää, mutta lopulta, lopulta! Lopulta jotain edistävää tuli esille! Olin vuosien saatossa tullut päätökseen, että olin biseksuaali, joka vaihtui vielä vähän tarkentavampaan panseksuaalisuuteen myöhemmin. Sen vuoksi päädyin etsimään ja löytämään lisää lgbt (seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä käytetty kirjainlyhenne) vähemmistöön liittyviä termejä. Siellä törmäsin johonkin, joka työnsi minua huomattavasti eteenpäin.Olin alkanut huomata, että naisena syntynyt kehoni ei tuntunut mukavalta. Oli päiviä, jolloin en pystynyt edes ajattelemaan itseäni hameessa. Omat rintaliivit ja rinnat olivat vastenmielisiä. Feminiinisyys itsessäni ja kehossani kuvotti. Halusin miehen kehon. Mutta taas toisina päivinä hame kuulosti ihan kivalta vaihtoehdolta. Rinnat näyttivät kivoilta ihonmyötäisissä paidoissa ja vyötärön kurvit näyttivät hyvältä legginsseissä. Kaikki oli niin sekavaa ja turhauttavaa. Mikä olen?

Sitten löysin englanninkielisen sanan non-binary. Suomeksi suoraan käännettynä ei-binäärinen, muunsukupuolinen. ”Henkilöt, joilla on ei-binäärinen sukupuoli, eivät ole identiteetiltään (vain) miehiä tai naisia, vaan sekoitusta näistä molemmista, jotain muuta sukupuolta tai sukupuolettomia” (Wikipedia). Jotain, jota minä tunsin! En tuntenut olevani nainen tai mies. Sekoitus molempia binäärisiä sukupuolia tai ei kumpaakaan. Se olin minä! Koko juttu tuntui siltä, että kivi olisi vierähtänyt sydämeltä. Vihdoin, vihdoin tiesin mikä minussa oli ”vikana”.

Mutta minua pelotti. Minua pelotti ottaa tuo uusi ”muunsukupuolinen” lappu rintaan. Olin kuullut paljon, kuinka muunsukupuolisten olemassaoloa kiistettiin, tapeltiin, että ei ole kuin mies ja nainen. Kuulin sitä jopa parilta ystävältäni kun ilmaisin tuntevani, että en kuulu binääriseen jakoon. Melkein uskoin heitä, mutta omat kokemukseni sanovat vahvasti vastaan. Oma sukupuolidysforia ( = sukupuoliristiriita, käsitys omasta kehosta ja mielestä eivät vastaa toisiaan) on enemmän kuin tarpeeksi iso todiste siitä. Nyt kannan muunsukupuolisen lappua ylpeydellä, ja haluan kertoa kaikille tarinani. Haluan kertoa, että meitäkin on. Haluan, että meidätkin otetaan huomioon.

Emme ole kummajaisia. Emme ole ketään jotka haluavat tuhota kaiken binäärisen. Olemme muunsukupuolisia. Olemme ihmisiä. Olemme olemassa.

- Mio