Ruuhkavuodet ja parisuhde

Teksti: Siiri
Kuva: Siiri

Kiire, stressi, nälkä, lapsen kiukuttelu, flunssa, liikaa töitä, liian vähän yhteistä aikaa, to do -listoja, väsymys ja mitä näitä nyt on. Arjen tekijöitä, jotka saavat hermot kireälle, äänen pistävän äreäksi ja mielen kiukkuiseksi, vaikka oikeasti kaikki on hyvin. Kun muistaisit hengittää ja olla hetkessä. Olla ihminen ihmiselle ja lempeä. Se ei kuitenkaan usein onnistu. Suusta tulevat kiukkuiset sanat, haastat riitää aivan turhasta ja kyseenalaistat kaiken mitä toinen sanoo. Soppa onkin valmis. Tuttua itselle, luulen olevan monelle muullekkin.

Itselläni menee väsyneenä mieli nopeasti kiukun puolelle pienemmästäkin vastoinkäymisestä. Siihen riittää kauppalista unohtuminen kotiin, puolison vähänkin väärä äänensävy tai jokin muu aivan pieni asia. Eikä unohteluun ainakaan auta raskauden aikainen todella huono muisti ja aivan sumea pää. Yleensä kiukuttelenkin itselleni, mutta puran sen puolisooni. Käyn itse päivätöissä arkisin vielä tammikuuhun asti, puolisoni tekee puolestaan kahta työtä, jotka sijoittuvat öihin ja viikonloppuihin. Yhteinen aika on välillä todella vähäistä ja yöt katkonaisia. Yhteinen aika olisi kiva käyttää muuhunkin kuin kiukutteluun.

Meillä (välillä)toimivat keinot parempaan arkeen:

1. Turvasana: mikä vain sana, jonka saa sanoa aina, kun toisen jutut lähtee väärälle radalle. Meillä käytetään usein silloin, kun toinen alkaa kiukuttelemaan aivan turhasta tai väittelemään mitättömästä asiasta, jolla ei ole mitään merkitystä minkään kannalta. Meillä sana on BANAANI, koska se saa jo suupielet kaartumaan hymyyn.

2. 2-1-sääntö: Olemme aina rauhassa kotona vähintään kaksi päivää putkeeen. Ruokaostokset ja muut menot keskitetään yhdelle päivälle, jotta viikkoon tulee myös rauhallisia koti-iltoja. Olemme huomanneet nauttivamme ja etenkin lapsemme nauttii siitä, että teemme rauhassa kotona jotakin aivan arkista. Käydään puistossa, koirien kanssa kävelyllä, leivotaan, leikitään ja luetaan. Ollaan läsnä eikä hoppuilla mihinkään.

3. Puhelinparkki: Meillä on kotona puhelinparkki, johon puhelin laitetaan kotiin tultua. Sitä saa tietenkin aika ajoin katsoa ja siihen vastata, mutta turha facebookin ja muiden sovellusten näprääminen vie yhteistä aikaa entistä vähemmäksi ja sehän on todella ärsyttävää. Keskitämme puhelimen käytön siihen, kun lapsi on saatu nukkumaan.

4. Tee toiselle hyviä asioita: viisas vaimoni ehdotti, että voisimme keskittyä tekemään toiselle pieniä hyviä tekoja sen sijaan, että aina nalkutamme siitä, mitä toinen ei ole tehnyt. Kun keität toisellle kahvit ja teet leivän, saat toisen iloiseksi ja samalla itsekin tulet paremmalle tuulelle. On toiminut meillä todella hyvin. Kotikin pysyy siistimpänä, kun siivoilee toisen puolesta!

5. Muista kiitollisuus: vaikka arki tuntuisi takkuavan ja kiukun polttelevan mielessä, kokeile kuitenkin rauhoittua ja muistella, miten hyvin kaikki asiat elämässäsi lopulta on. Kiitollisuus on itselläni kaiken onnellisuuden avain. Nykyisin halutaan aina enemmän ja enemmän. Kiitoliisuus niistä pienistä hyvistä ja arkisista asioista unohtuu. Kotisohva, kynttilät ja oma perhe. Siinä on jo paljon syitä olla kiitollinen.

Näistä keinoista huolimatta suhteeseemme kuuluvat myös huonot päivät kuten kaikilla. Niistä ei kuitenkaan kannata ottaa stressiä. Sen olen oppinut viimeisen kahden vuoden aikana. Ruuhkavuodet ovat todella kuluttavia. Lapset vievät ansaitusti huomiota parisuhteelta. Onneksi huonoja päiviä seuraa usein hyvät hetket ja pienellä tsempillä arjenkin saa rullaamaan hyvin. Kun takataskusta muistaa välillä kaivaa sen kiitollisuuden, niin elämä tuntuu hetkittäin jopa kevyeltä. Onneksi rakkaus on pysyvä tunne kaiken kiukun ja väsymyksen keskellä.