Hirveän musta perjantai

Teksti: Jennileena

Kuvat: Pixabay, Jennileena

Tuo mustaakin mustempi perjantai, joka itseasiassa tänä vuonna näyttäytyi millin valkoisella lumikerroksella, saa taas tänä vuonna hurmokselliset mittasuhteet. Musta perjantai alkoi jo maanantaina mustan viikon höyryämisellä ja toivottavasti päättyy joskus ensi vuonna alennusmyynteihin. Minulla ei ole pokkaa lähteä väittämään, että olisin itse pystynyt sivuuttamaan tämän mustan tapahtuman, koska olen hassannut menemään enemmän kuluneen viikon aikana satasia, kuin käsilaukun pohjallani on lähmäisiä Mynthon pastilleja (mikä siinä muuten onkin, ettei niille ole sellaista pakkausta jotka eivät aina leviäisi laukkuun?).

Black Fridayn ostoshysteriaa koskevia sähköposteja ja tekstiviestejä olen saanut niin monta, että niistä riittäisi luettavaa vuoden jokaiseksi päiväksi. Koska törsäsin jo tuhottoman paljon rahaa asioihin, joita en tiennyt tarvitsevani, ennen kuin ne tulivat "halvalla" eteeni, jouduin tekemään kivuliaan päätöksen. Instagramin ja Facebookin pursutessa toinen toistaan mainiompia mainoksia ja nyt jopa alennusprosenteilla ollessa alennusprosentit, päätin mennä ostolakkoon ja piiloutua hysterialta siksi aikaa, että pahimmat ostovimmat menevät ohitse. Siispä laitoin rajoituksen itselleni ja puhelimelleni, ei mainoslehtiä, ei sähköpostien lukemista, ei sosiaalista mediaa, ei tekstiviestien avaamista tai edes Lidlin sovellukseen kurkkaamista. Koska sielläkin on se lasten musta Audi TT:n sähköauto kummittelemassa.

Koska tähän aikaan vuodesta Suomessa nyt sattuu olemaan mustaakin mustempaa, korvataan ilmeisesti puuttuvan valon määrä jäätävällä ostoshysterialla. Minäkin mietin, että tässä ostolakossani voisin kuitenkin jollainlailla osallistua mustaan perjantaihin, ja listata mielenkiintoisia mustia asioita. Jos vähän siteeraan Juha Vuorista ja sanon, musta musta on musta, entä susta?

Ensimmäinen asia. Tämän tutkimuksen mukaan kahvinsa mustana juovat henkilöt ovat mahdollisesti psykopaatteja. En tiedä saisiko tämän tutkimuksen mukainen psykopaatti-isäni kahdesta sokeripalasta, jotka hän mustan kahvinsa kanssa nauttii, myös vaikka pyromaanitittelin. 

Toinen asia. Rakkaan avopuolisoni Tuukan kaikki sukat ovat mustia. Ja joka toisessa sukassa on reikä. Eli tarkkailemalla päivittäin rakkaan mieheni jalkoja, voin nähdä mustasta sukasta pilkistävän valkoisen varpaan.

Kolmas asia. Mustelmat, miksi ne ovat mustelmia? Kun itseasiassa ne ovat sinisenvioletinvihertäviä. Sinelmiä? Vihelmiä? Kuulostaa heti paljon vakavammalta. Synnytyksen jälkeen olen saanut todella herkästi mustelmia, ja varsinkin jalkani näyttävät kokeneen perheväkivaltaa.

Neljäs asia. Yläasteella käydessäni läpi synkkääkin synkempää angstiteinivaihetta, pukeuduin lähes aina mustaan. Oheisvarustukseeni kuului niin paljon niittejä ja ketjuja, että kävelystäni tulevasta kilinästä ja helkkymisestä olisi saanut kivan taustabiitin johonkin kauniiseen joululauluun.

Viides asia. Minulla on kaksi mustaa kissaa. Ne ovat leikattuja kollikissoja, joilla on tyttöjen nimet. Tämä siksi, että ostaessani Lahden kissatalolta kahta narttukissanpentua kymmenen vuotta sitten, alan kokenut ammattilainen ei tunnistanut kissojeni sukuelimiä palleiksi. Ainakin kissani edustavat sukupuolineutraaliutta, se kun tällä hetkellä on muotia.

Viimeinen asia. Olohuoneemme valkoisesta lautakatosta roikkuu musta lamppu, jonka valaisuteho on yhtä voimakas, kuin käsin veivattavalla taskulampulla Suomen talvessa. Se ei myöskään ole kovin kaunis, mutta sitä ei voi vaihtaa, koska puolivuotias poikamme on näin lumoutunut tästä sisustuselementistä.

Mukavia ostoshetkiä teille muille, toivottavasti löydätte maksajan Klarnan luottolaskuillenne.

Terveisin olohuoneen pimeydestä, 
Jennileena.

​