Viikon hetket: Osa 1
Teksti: Katja
Kuvat: Katja
Otan arjessa paljon kuvia, niin puhelimella kun kamerallakin. Niitä tulee räpsittyä ihan päivittäin ja ajattelin että olisi kiva aloittaa tämmöinen pieni postaussarja niistä! Ideana siis että laitan viikon jokaiselta päivältä yhden kuvan, vähän tunnelmia sen takaa ja miksi olen päätynyt ottamaan kuvan juuri siitä tilanteesta. Pitemmittä puheitta, tässä tulee osa yksi!
Maanantai-iltana lähdin yksin kävelylle. Kuulokkeet korvilla ja kamera kainalossa, paras tapa viettää hieman omaa aikaa arjen keskellä.
Tämä kuva otettiin vaunulenkiltä, aurinko valaisi rannan niin kauniisti että nostin lapsenkin rattaista vähän heittelemään kiviä veteen. Tämmöiset aurinkoiset syyspäivät on aivan parhaita!
Keskiviikko aamuna avasin verhot ja huomasin ettei aurinko ollut vielä noussut kokonaan. Lapselle vaatteet, kamera kainaloon ja ovesta ulos viereiselle venelaiturille. Oltiin laiturilla melkein tunti, ja sinä aikana nähtiin kun aurinko nousi puiden takaa oranssina hehkuen, varmaan sanomattakin selvää että näky oli upea.
Yleensä kun kotona on liian hiljaista, tarkoittaa se sitä että lapsi on tekemässä jotain ilkeyksiä, tällä kertaa oli toisin. Näky oli todella hellyttävä kun toinen istuskeli sohvalla ja luki niin keskittyneenä lemppari kirjaansa.
Perjantain kuva on uusi mottoni, ja sopii täydellisesti viimeisimmän postaukseni sisältöön.
Lauantaina täällä satoi lunta, aika vähän tosin mutta silti! Lapsi meni innoissaan ikkunan eteen huutaamaan "äiti lumilinnoja!" Hetki saadaan kyllä vielä niiden tekoa odotella!
Kuvat: Katja
Otan arjessa paljon kuvia, niin puhelimella kun kamerallakin. Niitä tulee räpsittyä ihan päivittäin ja ajattelin että olisi kiva aloittaa tämmöinen pieni postaussarja niistä! Ideana siis että laitan viikon jokaiselta päivältä yhden kuvan, vähän tunnelmia sen takaa ja miksi olen päätynyt ottamaan kuvan juuri siitä tilanteesta. Pitemmittä puheitta, tässä tulee osa yksi!
Maanantai-iltana lähdin yksin kävelylle. Kuulokkeet korvilla ja kamera kainalossa, paras tapa viettää hieman omaa aikaa arjen keskellä.
Tämä kuva otettiin vaunulenkiltä, aurinko valaisi rannan niin kauniisti että nostin lapsenkin rattaista vähän heittelemään kiviä veteen. Tämmöiset aurinkoiset syyspäivät on aivan parhaita!
Keskiviikko aamuna avasin verhot ja huomasin ettei aurinko ollut vielä noussut kokonaan. Lapselle vaatteet, kamera kainaloon ja ovesta ulos viereiselle venelaiturille. Oltiin laiturilla melkein tunti, ja sinä aikana nähtiin kun aurinko nousi puiden takaa oranssina hehkuen, varmaan sanomattakin selvää että näky oli upea.
Yleensä kun kotona on liian hiljaista, tarkoittaa se sitä että lapsi on tekemässä jotain ilkeyksiä, tällä kertaa oli toisin. Näky oli todella hellyttävä kun toinen istuskeli sohvalla ja luki niin keskittyneenä lemppari kirjaansa.
Perjantain kuva on uusi mottoni, ja sopii täydellisesti viimeisimmän postaukseni sisältöön.
Tänään kävimme lapsen kanssa vaunulenkin lomassa puistossa, sekä metsässä kävelyllä. Muille arkea, minulle iso saavutus. Takaisin tullessa lapsi sanoi rattaissa "äiti meillä oli vähän kivaa", ja niinhän meillä oli!
Comments
Post a Comment