Mitä iloa on olla hyvä ihminen?

Kirjoittaja: Roosa
Kuvat: Roosa


Mulla on hyvin yksinkertainen, mutta toimiva elämänohje.
Oon opettanut tämän myös mun lapsille, ja jopa kolme vuotias sen on jo sisäistänyt.

Rakastakaa, älkää riidelkö.

Kyllä meillä silti riidellään, koska ihminen on erehtyväinen ja eri asiat aiheuttaa meissä erilaisia tunteita. Mutta kun tärkeimpänä pelisääntönä on se että keskustellaan, myös niistä kurjista tunteista, ja yritetään muistaa ajatella toisiamme ja kohdella kaikkia hyvin, se toimii toivotusti.

Mä pyrin ihan kyllästymiseen asti toitottamaan lapsilleni että ihan mitä tahansa saa olla, kunhan on hyvä ihminen. Ja meillä se tarkoittaa nimenomaan sitä että itseään ja muita arvostetaan, kunnioitetaan ja kohdellaan hyvin. Jos ei ole mitään hyvää sanottavaa, voi olla hiljaa. Ketään ei kiusata.

Mä luulen, ja ainakin haluan uskoa että jokainen vanhempi opettaa näitä samoja asioita lapsilleen, ja on esimerkkinä, koska niinhän ne lapset oppii.

Mutta mitä iloa on olla hyvä ihminen?
Niinä päivinä, kun tuntuu että mikään ei onnistu, seinät kaatuu päälle ja tuntuu että kaikilla muilla menee paljon paremmin ja niiden elämässä asiat onnistuu, mä huomaan toisinani miettiväni tätä.

Mä tunnen ja tiedän ihmisiä jotka on saaneet kaiken mitä ne on koskaan elämältä halunneet, ainakin omien sanojensa mukaan. Ja tiedän että ne on saaneet asioita jopa vähän väärin perustein.
Enkä mä tarkoita sitä, että joku toinen ei ansaitsisi jotain asiaa, koska mä en sitä saa.
Mun onni ei ole riippuvainen muista ihmisistä, kuten ei kenenkään muunkaan.
Se mikä on pois multa, ei ole lisää muille, eikä päinvastoin.

Mutta toisinaan mä mietin että olisiko vaan helpompi valehdella, keplotella, tai tallata joku matkallaan että pääsee päämääräänsä? Onko mitään iloa olla ystävällinen ja ajatella muita viimeiseen asti, jos matkallaan jää muiden jalkoihin ja muut silti kohtelevat sua inhottavasti?

Näinä huonoina päivinä huomaan myös miettiväni että onko sanonta "kun ajattelet hyviä ajatuksia, ne palaa sun luokse," keksitty vain sen takia että valetaan ihmisiin turhaa toivoa.
Ja hyvinä päivinä mä mietin, että jos jokainen mun ajatus vaikuttaa siihen miten mä elämän ja asiat koen, haluan niiden ajatusten olevan mahdollisimman positiivisia.

Mutta positiivisena pysyminen on toisinaan ihan todella vaikeaa. Toisinaan se johtuu siitä omasta huonosta päivästä, toisinaan taas jonkun toisen huonosta päivästä.

Vaikka mä olisin miten päin tahansa, tuun silti aina olemaan jonkun mielestä väärässä, ärsyttävä, typerä tai itsekäs. Kaikkia ihmisiä ei voi miellyttää ja mä opin jo aikoja sitten että siihen ei pysty vaikuttamaan, mitä muut susta ajattelee. Siksi siitä ei kannata välittää.
Sellaisiin asioihin on vain yksinkertaisesti turha käyttää energiaa, joille ei voi yhtään mitään.

Ja silti, siitäkin huolimatta että toisinaan mietin että mitä järkeä tässä on, mä jatkan silti aina samalla tiellä.
En anna edes niinä huonoimpina päivinä itselleni, tai lapsilleni lupaa olla kurja muille.
Se ei tarkoita sitä etteikö meidän perheessä kukaan koskaan sanoisi pahasti tai päästäisi sammakoita suustaan, vaan sitä että jos näin tehdään, pyydetään anteeksi. Keskustellaan siitä miksi niin tuli sanottua ja sovitaan että ensi kerralla yritetään puhua kauniisti silloinkin kun suututtaa.


Vaikka me ei voida vaikuttaa siihen, mitä muut ihmiset meistä ajattelee, me voidaan vaikuttaa siihen, mitä ne tuntee.

Jokaisella meillä on oikeus onneen, oikeus siihen että meillä on hyvä olo.
Ja se lähtee itsestä, niinkuin jokaikinen muukin asia meidän elämässä, mutta ikävä kyllä meitä ympäröivät ihmiset vaikuttaa paljon siihen, mitä me ajatellaan itsestämme.
Se ei ole ikävää silloin kun me ollaan ympäröity itsemme ihmisillä, jotka tukee, luottaa ja uskoo meihin. Mutta se on ikävää silloin, kun joku kokee oikeudekseen polkea meitä maahan milloin milläkin verukkeella.

Tästä kertoo liian monet koulukiusaamistapaukset, liian monet huoltajuusriidat, liian monet irtisanoutumiset työpaikalta ja aivan liian monet itsemurhat.

Mitä siitä siis saa että on hyvä ihminen? Jos kuitenkin ihmiset ajattelee mitä haluaa?
Ja kun ei kerran voi vaikuttaa siihen mitenkään, eikö silloin voi vaan tehdä mitä haluaa?

Kun mä olen hyvä ihminen, mä nukun yöni murehtimatta sitä että valvooko joku jossain sen takia että loukkasin sitä. Kun mä oon hyvä ihminen, mä elän puhtaan omantunnon kanssa, ja omatunto määrittelee aika pitkälle sen, miten me nähdään itsemme.
Kun mä oon hyvä ihminen mä pidän huolen siitä että en omilla teoillani tai sanoillani satuta ketään niin pahasti, että se vaikuttaa negatiivisesti koko elämään. Että se saa jonkun ajattelemaan ettei ole tarpeeksi. Ettei ole riittävä. Että se saa jonkun luovuttamaan.

Ja se on aika paljon se.


xx Roosa