Mikset mene nukkumaan?

Teksti: Ida

Kuvat: Pixabay

Voisi kuvitella, että kun on kolmikuinen vauva ja kolmevuotias tahtoikäinen, menisi mielellään ajoissa illalla nukkumaan. Mutta ei, niin ei ole. Ei ainakaan minun kohdallani. Joka ilta toistuu sama kaava, saan Väinö-vauvan nukkumaan illalla kello 20-23 välillä ja siitä alkaa minun päivän ainut oma-aika. Viime päivinä nukutus on ollut aikaa vievää ja olen ollut valmis vasta kello 22-23. Pieni rakas poikani opettelee tärkeitä taitoja, huitoo käsiään ja potkii jaloillaan. Ymmärrän hyvin, että hänenkin on vaikea rauhoittua yöunille enkä minä ole siitä hänelle vihainen. On siis selvää, että oma nukkumaanmeno tapahtuu todella myöhään. 

On helppoa sanoa, että syö hyvä ihminen iltapalaa ja mene nukkumaan. Tarvitsen aikaa, jolloin voin vain olla tekemättä yhtään mitään. Iltaisin on tai oikeastaan olisi kotitöitä tehtävänä ja niiden jälkeen tarvitsen hetkeni sohvalla, selaten puhelinta ja katsellen televisiota. En minä televisiosta mitään kehittävää katso. Miksi pitäisi? Minun suosikkiohjelmani ovat realitya. Saako sitä edes myöntää ääneen? Mutta se on sitä parasta hömppää, joka nollaa jatkuvasti askeleen edellä hyrräävät aivoni.

Voin sanoa olevani tällä hetkellä todella väsynyt mutten kuitenkaan tee asialle mitään. Olisin vielä väsyneempi, jos menisin suoraan päivän askareista nukkumaan. Samaistuuko tähän kukaan? Kun minä sitten vihdoin yritän mennä nukkumaan, ei uni edes tule. Kello tikittää lähes kello yhtä ja aivot raksuttaa ylikierroksilla. Väsyttää muttei väsytä. Päivän jaksan kuitenkin ihan hyvin, jaksan iloita lapsistani ja pienistä onnen hetkistä. Sehän tässä elämässä kuitenkin on tärkeintä.

- Ida