Haaveet ja tavoitteet

Teksti: Katja
Kuvat: Katja

Kaikilla meillä on varmasti haaveita, niin isoja kuin pieniäkin. Osa niistä jää vain haaveeksi ja osasta tulee tavoitteita, jotka ajavat meitä elämässä eteenpäin. Itse olen  aina ollut haaveilija, mutta harva asia on kolahtanut niin kovasti että olisin alkanut tehdä töitä niiden toteutumisen eteen. Suunnittelen ja otan paljon selvää asioista joista haaveilen, mutta se viimeinen askel niitä kohti jää aina ottamatta. Siihen syynä on todennäkoisesti itsevarmuuden puute, sekä pelko tuntemattomaan hyppäämisestä.  Muistan elävästi kun pienenä halusin olla laulaja ja olin aivan varma että sitä minä myös isona teen! Vuosien jälkeen into laulamiseen väistyi, ja sekin jäi haaveeksi. En  kyllä enää haaveile samasta asiasta, eli minua ei tulla näkemään seuraavissa Idolsin koelauluissa.. :D

Jo ala-asteelta asti haaveammattini on ollut parturi-kampaaja. Jokin hiuksissa on aina kiehtonut minua! Sekin meinasi jäädä vain haaveeksi kun yläasteen opinto-ohjaajani sanoi ettei keskiarvollani kannata edes yrittää päästä ammatikoulun parturi-kampaaja linjalle, enkä sitten yrittänyt. Jälkeenpäin olen monesti miettinyt että mitä olisin siinä hävinnyt? Muutaman pisteen yhteishaussa, eli en mitään.  Kuitenkin reilu vuosi myöhemmin päätin hakea yksityiseen kampaamokouluun, ja näin jälkikäteen mietittynä se on kyllä ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä! Opiskelu oli pääasiassa todella kivaa koska ala oli kiinnostava, sekä meidän pieni opiskeluporukka oli aivan huippu. Terkkuja teille jos luette tätä! Olen todella epävarma ihminen ja opiskellessa kerrankin tuntui että olin löytänyt asian jossa olen hyvä, ja jota ehdottomasti tahdon tehdä työkseni. Asiat ei kuitenkaan mennyt niin.

Olin suorittamassa viimeisiä viikkoja työharjoittelua, kun toisen käteni sormet reagoivat johonkin todella voimakkaasti. Ne olivat aivan turvoksissa, haavoilla ja täynnä pieniä kohollaan olevia paukamia, joista vuoti verta sekä kudosnestettä. Ensimmäisen lääkärin diagnoosi oli märkärupi, hoitona antibioottikuuri ja viikko sairaslomaa. Ajattelin että tulehdus kerkeäisi parantua ennnen loppukokeita, jotka olivat kahden viikon päästä. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan tulehdus vain paheni. Jouduin siis jättämään loppukokeet välistä. Suunnitelmissa oli mennä suorittamaan ne seuraavan ryhmän mukana muutaman kuukauden päästä, mutta sormet reagoivat todella pahasti joka kerta kun leikkasin hiuksia, enkä voinut suorittaa loppukokeita ollenkaan. Lopullinen lääkäreitäkin ihmetyttäny epävirallinen diagnoosi oli hiuksen ja veden yhdessä aiheuttama allerginen reaktio. Siihen jäi sitten ne haaveet. Näin kahdeksan vuotta tapahtuman jälkeen, minua harmittaa edelleen aivan älyttömästi! Ala joka tuntui niin omalta, oli nyt pois suljettu. Töitä olen tehnyt kuitenkin kampaamotuotteiden parissa ja olisi tulevaisuudessakin kiva pysyä jollain lailla kytköksissä alaan. 

Tämän hetkinen haaveeni on normaali arki ilman ahdistusta tai vatsaoireita, ja sen eteen teenkin kovasti töitä. Haluaisin opiskella itselleni ammatin, ja päästä työelämään.  Haluaisin pystyä käymään kaupassa normaalisti, sekä reissata perheeni kanssa. Haluaisin viettää kavereiden kanssa aikaa ja olla ihan vaan se Katja kenet ne tuntee, ilman mitään ahdistuksia. Uusi sohvakin olisi kiva.. Ja talo! Haluaisin suunnitella ja rakentaa oman talon. Olisi ihanaa saada suunnitella se lattiasta kattoon, ja juuri sellaisella pohjaratkaisulla mikä olisi meidän perheelle paras. Ihmiselle kuka ei osaa tehdä päätöksiä ja haluaa kontrolloida kaikkea projekti voisi olla kyllä vähän turhan hankala, mutta haaveilla saa aina! Uskonkin että vielä joku päivä voin sanoa toteuttaneeni mun isoimmat haaveet, ja olenhan niitä jo toteuttanutkin. Saan ylpeänä kutsua itseäni vaimoksi ja äidiksi.

Mistä sinä haaveilet juuri nyt?